Vapaus!

Oikomishoidon kiskovaihe on ohi, wuhuu! Alaraudat sain pois lokakuussa ja ylhäältä marraskuussa. Yllättäen ei tuntunut kovinkaan oudolta, kun olin odottanut vaikka mitä kummia tuntemuksia tulevaksi! Särkyä tietysti oli pari ekaa päivää ja hampaat aika hellänä, mutta se nyt onkin ihan tuttua juttua tämän koko prosessin varrelta.

Alhaalle saatiin heti laitettua rautalanka hampaiden taakse (kuuden keskimmäisen hampaan takana), mutta ylärivissä se on vasta kolmen hampaan mittainen. Ylärivin oikean puolen kakkoshammas sai vähän muovia yläreunaan, kun hammas oli hioutunut vuosien saatossa yläreunasta kapeaksi, kun yritti poikittain mahtua kahden vieruskaverinsa väliin. Nyt seuraillaan koko oikeanpuoleisen ylärivin liikkeitä tovi, ja sitten vasta lisätään rautalankaa enemmän taakse pitämään oiottu rivi paikoillaan.

Tässä kuvia heti ylärautojen poiston jälkeen marraskuussa 2018:

Jotta rivit pysyy ojennuksessa, sain retentiolevyn, jota kitalakiraudoiksikin kai kutsutaan. Nyt alkuun sitä pitää pitää yöt ja lisäksi päivällä mahdollisimman paljon. Se kaveri onkin aika inhottavan tuntuinen, ja näyttää tältä:

Arvatkaa mitä tein heti, kun sain myös yläraudat veks? No, kävin tietysti ostamassa mahdollisimman värikästä huulipunaa! Oli ihanaa laittaa huulipunaa pitkästä aikaa (vaikken koskaan mikään värikkäiden punien ystävä ole ollutkaan!), kun rautojen kanssa oli jotenkin hassu olo, jos laittoi vähänkin jotain väriä. Ehkä tästä alkaa mun uusi meikkauskausi huulipunien kera...!

Vielä jatkuu

Itse kun joka päivä hampaitaan tuijottelee, niin muutoksia on vaikea nähdä. Välillä tosin käy niinkin, että hampaat liikkuu ihan silmissä ja ero eilisen ja tämän päivän välillä on hyvinkin selkeä. Tällä viikolla kävi nimittäin näin! Kävin tiistaina hammaslääkärissä ja jo keskiviikkona oli nähtävissä huikea ero! Yläriville oli tullut oikeaan reunaan 2. ja 3. hampaan väliin selkeä rako eli se 2. hammas, joka oli aivan poikittain oikomisen alussa, on hyvää vauhtia kääntymässä suoraan. Samoin sen poistetun hampaan viereen jäänyt kolo kutistui yhdessä yössä huomattavasti pienemmäksi. Eikä edes tuntunut kovin kipeältä! Lisäksi alarivi on pitkään ollut korkeammalla oikealta puolelta (kuvissakin näkyy hassusti yläreuna vinona), mutta nyt sekin tasottui ja ainoastaan etuhampaat on muuta riviä vähän korkeammalla. On tää kummaa touhua ja aika taikureita nuo oikojat!

Edellisen postauksen kuvat oli otettu illalla sisätiloissa eli hampaat näytti ihan törkeän keltaisilta! Nyt sai kevätauringossa vähän parempia fotoja :)

Reilut 2 vuotta oikomista takana

Ihan vasta just äskenhän tää alkoi! Aika menee ihan käsittämätöntä vauhtia ja hampaat ne sen kun asettuu paikoilleen. Loppusuoralla jo ollaan, enää muutamia kuukausia pitäisi olla jäljellä. Muutama ylärivin hammas kyllä vaatii vielä liikettä, ja alarivikin vaatii vielä asettumista. Kuvista näkee hyvin (muuten siihen ei oikeastaan tulekaan kiinnitettyä huomiota), miten alarivin toinen yläreuna on jotenkin vinossa. Voihan se toki vielä muuttua, mutta toisaalta luulen että ne hampaat vaan on korkeemmat siltä puolelta. Pitääkin ens kerralla kysyä hammaslääkäriltä asiasta.

Lopuksi vielä kuvapäivitystä (ilta-aikaan otetuissa kuvissa hampaat näyttää ihan törkeen keltaisilta - pitääkin muistaa ottaa ens kerralla kuvia vähän valoisampaan aikaan!):

Jänis-kumilenksukoita - siis täh?!

Tänään oli jälleen oikomiskäynti ja sainkin ihan uuden tuttavuuden: jänis-kumilenksukat! Hieno paketti:

Näitä pieniä kumilenksuja laitetaan kiinni kahteen ylähampaaseen ja alahampaaseen, oikealle puolelle. Kumilenkistä tulee ikään kuin neliö, jonka kulmat kiinni hampaissa. Tarkoitus on siirtää purentaa kohdilleen - en nyt enää muista että kumpaa riviä eteen vai taakse, mutta kuitenkin niin, että ylä- ja alarivit osuisivat paremmin kohdilleen. Ruokailun ajaksi otetaan lenksu pois ja sen jälkeen uutta tilalle. Ainakin seuraavat 6 viikkoa. Saas nähdä, miten sujuu! Suu ei nimittäin aukea kuin vähän auki ja lenksu näkyy ihan tuossa edessä - vähän kuin olisi sellainen kiva kuolajojo... Tässä kuvaa:

Kaksi viikkoa sitten kävin muuten taas niin, että vasemmalta alapuolelta kaari irtosi reunimmaisesta kiinnikkeestä ja painoi ikeneen. Tälläkin kertaa söin muuten sushia! Kipu koko puolella aika kova ja hermot kireellä (ehkä muistakin syistä tosin) ja pyhäinpäivänä kävinkin testaamassa hammaslääkäripäivystyksen Hämeenlinnassa. Saivat korjattua, mutta seuraavana viikonloppuna irtosi uudelleen. Nyt ei kuitenkaan kaaren pää sattunut niin kovasti, joten pystyin odottamaan tiistaihin, kun oli aika varattuna. Nyt laitettiinkin viereiseen hampaaseen vielä yksi kiinnike, niin ei pitäisi enää irrota.

Nyt sitten opettelen elämään noiden kumilenksujen kanssa - vähän jännittää!

Loppu häämöttää...?

En kyllä yhtään tiedä, että kauanko oikomista vielä on jäljellä. Noin kaksi vuotta oli alkuperäinen arvio, ja se rajapyykki tulee täyteen jo parin kuukauden päästä!

Ylärivissä kyllä on vielä tekemistä, kun tuo oikean puolen kakkoshammas on vieläkin kierteellä jonkin verran. Etuhampaista toinen on jännästi kallellaan tai ehkä alareuna vaan on ajan myötä hioutunut jotenkin viistoon. Saa nähdä, mitä sille vielä tapahtuu.

Edellinen kaarten vaihto ja alahampaiden välien hionta oli muutama viikko sitten. Eipä ole aikoihin ollut niin kipeät hampaat, huh! Puraisin seuraavana päivänä kurkkupastillia ja oli niin jäätävä kipu ettei mitään rajaa!

Tuli muuten ekaa kertaa ylimääräinen visiitti oikojalle, kun alakaaren toinen pää irtosi kiinnikkeestä ja sohotti suoraan ikeneen. Onneksi sain korjausajan jo seuraavalle päivälle eli apu tuli todella nopeasti!

Tässä vielä muutamia kuvia tilanteelta tänään:

Alahampaat oikenee hurjaa vauhtia

Nyt on alahampaissa ollut raudat lähes 2 kuukautta ja hurjaa vauhtia tulee muutoksia! Alaetuhampaat on jo lähes nätisti vierekkäin ja kaikkiin väleihin mahtuu hammastikku. Ihan käsittämätöntä! Aiemmin oli hammaslangan kanssakin jo haastetta, joten tämä on jotain ihan uutta ja ihmeellistä!

Alakerta on tottunut rautoihin kyllä tosi hyvin, eikä särkyjä ole juurikaan ollut. Muutaman kerran on huuli sisäpuolelta raapiutunut kiinnikkeisiin, mutta onneksi silikoni on auttanut.

Kerran on alakerran kaari tässä välissä vaihdettu. Samalla hiotaan aina myös hampaiden välejä sellaisella vähän järeämmällä, hiekkapaperityyppisellä metallisella (?) jutulla, jotta mahtuu koko rivi ilman hampaan poistoa paikalleen. Hionta ei satu, mutta kuulostaa ihan hirveältä ja koko pää heiluu mukana!

Tässä parit kuvat:

Ja vertailun vuoksi vielä yksi alkuperäinen kuva alahampaista:

Oikomista melkein jo puolitoista vuotta!

Niin se vaan aika kuluu hurjaa vauhtia ja koko oikomisprosessia on takana kohta jo puolitoista vuotta! Nopeasti on kyllä mennyt, mutta kyllä sitä kieltämättä jo odottaa, että näistä hököyksistä pääsee eroon. Vaikka alakerran osalta onkin vasta se eka kuukausi takana...

Alahampaiden kanssa aloitus sujui tosi helposti, mutta parin ekan viikon jälkeen tuli ekat vaivat eli kiinnikkeet hiersi johonkin kohtaan sisäpuolella huulta. Onneksi olen jotain tämän prosessin aikana oppinut eli nyt vihdoin osaan heti laittaa silikonipalaa hiertävän kiinnikkeen päälle suojaksi. Ja osaan laittaa sitä niin, että myös pysyy. Elämän pienet ilot!

Tässä parit kuvat tilanteesta nyt:

Kuvat ei ole ihan parasta laatua, kun on etukameralla napattu... Nyt vasta muuten itsekin huomaan, että tuo ylärivin kolo - josta siis hammas poistettu - on aika hienosti paikkautunut muiden hampaiden siirtymisellä. Kummasti ne vaan hampaat liikkuu!