Lapsena mulla oli ainakin valokuvien perusteella ihan suorat hampaat, ja äitini kanssa tulkittiin niin, että ne on lähteneet vinoutumaan vähän alle parikymppisenä, kun ensimmäiset viisaudenhampaat alkoivat tehdä tuloaan. Viisurit ei oikein mahtuneet tulemaan - kasvoivat vaakasuoraan kohti muita hampaita - ja jokainen poistettiinkin, kun olivat esiin tulleet. Viimeinen poistettiin muutama vuosi sitten, ja tikkien poiston yhteydessä tämä lajissaan erilainen hammaslääkäri sitten kysyikin, että olenko koskaan harkinnut oikomishoitoa.
No kyllä olin - viimeiset ainakin 15 vuotta! Eniten itseäni häiritsi vinot etuylähampaat, mutta myös alahampaiden tiiviys teki hampaiden putsaamisesta vaikeaa ja etenkin etummaiset alahampaat ja niiden alaosat oli usein tosi herkät.
Toinen oikomishoitojan konsultaatioon vihdoin viimein ajan varaamiseen johtanut asia oli se, että kohta 7-vuotiaalle tyttärelleni sanottiin syksyllä hammastarkastuksessa, että todennäköisesti on oikomishoitoa luvassa parin seuraavan vuoden sisään. Pikkuneidillä on nimittäin tullut jo hurja määrä rautahampaita, eivätkä ne millään mahdu suuhun, kun hammaskaari on yhtä kapea kuin äidillään. Ajattelin, että jos nyt sitten itse aloittaisi saman jutun, niin osaa sitten olla vertaistukena lapselle, kun hänellä on sama edessä.
Ja niinpä vihdoin marraskuussa 2015 sain varattua ajan oikomishoitojan konsultaatioon! Ensimmäinen askel otettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti